Kirjaston täti iloitsee aina kun lapset lukevat kirjoja, silloinkin, kun ne ovat väkinäisiä, laskelmoituja tai hutaisten kirjoitettuja, vai mitä? Pääasia että luetaan, eikö niin, kyllä se kirjallinen maku siitä vähitellen kehittyy.  

Kun Justin Somperin kirja Vampiraatti-sarjan ensimmäinen osa Kirottujen laiva ilmestyi suomeksi vuonna 2007, se vähän hymyilytti jo ennen lukemista. Vampyyrit ovat kiehtovia, niin myös merirosvot, ja nämä kun yhdistää niin siitähän tulee taattu menestys. Ja niin kävikin. Orvot sisarukset Grace ja Connor eksyvät toisistaan myrskyssä. Tyttö joutuu vaarallisten vampiraattien laivalle jossa hänestä huolehtii komea kalvakka upseeri, tässä on siis häivähdys nyt niin muodikasta vampyyrierotiikkaa. Poika taas päätyy hurjien merirosvojen laivalle, tutustuu näihin mitään pelkäämättömiin velikultiin ja oppii taistelutaitoja. Mikäs siinä, onhan mukavaa tarjota kiinnostavaa luettavaa vauhdikkaan toiminnan ystäville. Kansikuvakin on ihanan synkeä, joten kirja viedään taatusti käsistä.  

Mutta sitten ilmestyi osa kaksi, Verinen vuoksi. Nyt pitkitetty merirosvotarina alkaa käydä ärsyttäväksi. Sisarukset pääsevät muun muassa tutustumaan Merirosvoakatemiaan, joka on todellakin kaiken huippu. Kunnianarvoisassa oppilaitoksessa opetetaan mukamas merirosvoamisen taidetta ja sen jaloimpia periaatteita kuin jossain yläluokan yliopistossa ikään. Siellä hienoimpien merirosvosukujen vesat opiskelevat miekkailua, strategiaa, johtamistaitoa, navigointia ja merirosvouksen historiaa. Ja maailman meriä vallitsee Merirosvoliitto, jonka päämääränä kirjan mukaan on edistää piratismia maailmanlaajuisesti, vahvistaa piraattien otetta maailman meristä ja luoda kattava merirosvolaivastojen verkosto, jonka jäsenet toimivat yhteistyössä. Kuulostaapa hienolta, mutta hei kamoon, rikollisuuttahan se on! Niin kauan kuin vain riehutaan, remelletään ja seikkaillaan maailman merillä, tällaisen tarinan voi kyllä ostaa, mutta kun ruvetaan puhumaan jaloista periaatteista, alkaa tökkiä. Tosikon mieleen saattaa tulla vaikka se, mitä Somalian rannikolla tälläkin hetkellä tapahtuu. Ja ketä nämä jaloja periaatteita noudattavat piraatit sitten ryöväävät ja rikastuttavat arvostettuja piraattisukujaan? Tapahtuma-ajankohtakin alkaa mietityttää. Takakannen mukaan eletään 2500-lukua, mutta sepä ei näy missään. Lukija automaattisesti sijoittaa tapahtumat epämääräiseen romanttiseen menneisyyteen. Yhteiskunnallisista oloista, maista ja valtioista ei kerrota mitään. Onkohan kirjoittaja vain silkkaa laiskuuttaan vetänyt hatusta jonkun tarpeeksi kaukaisen ajankohdan, jotta ei tarvitsisi tehdä hiukkaakaan taustatyötä. Mutta joku logiikka täytyisi silti löytyä. Mitä on tapahtunut, kun moderni globaali tietoyhteiskuntamme on kadonnut jossain välissä taivaan tuuliin?

Kenties Justin Somper selittää kaiken kirjasarjan osassa kolme, joka on juuri ilmestynyt.